Olisimpa frigid bitch.
Ei tarttis rakastaa kuin itseään, huolehtia vain itsestään, olla kiinni vain siinä, mitä tekee.
Sanotaan, ettei voi rakastaa ketään muuta ennekuin oppii rakastamaan itseään. En allekirjoita väitettä, kyse on pikemminkin rakkauden laadusta, tyypistä. Oon kuitenkin huomannut, että on loppujenlopuksi aika pelottavaa rakastaa jotakuta enemmän kuin itseään, on pelottavaa saada voimakasta vastarakkautta ilman mitään rationaalista syytä: on itkettävän turhauttavaa yrittää turhaan löytää itsestään niitä piirteitä, jotka ansaitsisivat tulla rakastetuiksi.
Jotain täytyy rakastaa, toteaa Katharine Mansfieldkin novellissaan "Kanarialintu", josta juuri kyhäsin hikisen novellianalyysin äikän kutoskurssille. Jotain tässä maailmassa täytyy rakastaa, jossei itseään niin sitten jotain muuta. Ja kyllä mä osaan rakastaa, välillä se on ainoa asia mitä osaan. Mun rakkaus ei ehkä ole ideaalia, se voi olla riippuvaista, avutonta, takertuvaa, liian kaikkea. Ja se mikä siitä tekee niin pelottavaa, on se, että se tosiaan on mulle kaikki, se merkitsee mulle kaikkea.
Jos se joskus loppuu, mitä mulle jää ? Mitä musta jää ?
Olisimpa kuin Samantha Jones: it's sex not love that matters and so on.
Mun käänteinen narsismi on kammottavaa.
Väsyttää niin paljon etten jaksa nostaa kättä ylös. Gosh. Vietin taas kaks ja puol ihanan hikistä tuntia salilla. Älä mene mummelin ja tämän halajaman kuntosalilaitteen väliin: voit joutua taklatuksi, ainoa mitä ehdit huomata on allien kiivas läpsäys.
Otettiin pojan kans kiva tour kampin ympäri fillaritaksilla, kert sain lipun siitä hyvästä et jonotin puol tuntia ilmaista jätskiä Ben&Jerry'sistä. Kuski puhui vaan englantia "This is the first time I'm doing this, I thought it would be easy but the taxi is sooo heavy !" "Yeah especially with us... and we just ate those ice creams"
Meit vastapäätä on lastenkoti jonka pihalla poika rullaa pyörätuolissa mäkee ylösalasylösalas.
Katon O.C.:n uusintoi ja syön munaa.
Eilen nukuin yksin. Kuuntelin Nick Cave&The Bad Seedsin Lyre of Orpheusta kunnes nukahdin. Ilmeisesti mun stereoissa on joku repeat päällä sillä se ei loppunut siihen kun levy loppui vaan jäi soimaan. Heräsin siihen pari kertaa yöllä, en ihan ymmärtänyt mitä kuulin ja noin kymmenen aikaan aamulla laitoin sen pois päältä. Ja nukuin viel pari tuntia. Mahtoi painua lätty alitajuntaan nam.
Ja näin taas painajaisia siitä et petin mun poikaystävää vaik kenen kanssa.
vois kirjottaa useammin
grr I SMELL LIKE LOVE.
Mulla on sellainen olo, että oon taas pitkästä aikaa pääsemässä kaiken ytimeen. Elämän ytimeen: siihen tiettyyn sykkeeseen josta saan kiksei ja jonka takii MÄ ELÄN.
Pienet hetket, joiden aikana äkkiä tuntee kuinka maailmapyöriiihmisetkuoleeyötuoksuusataahikoileehuutaametsähumisee
kaupunkieläävalotvilkkuurakastellaanköyritäänpannaannussitaanitketään
lähdetäänjajäädäänyksinmusiikkiamusiikkiaKOVAAavaudutaansulkeudutaan
kesätalvisyksykevätkylmäkuumavauvasyntyy
naurutulivuoripurkautuuasvalttikastuu
koirathaukkuumaajäriseevesitihkuu
hengitystiheneepupillilaajenee
vihapelkoinho
himo
ja samaan aikaan oon niin kauhean iso ja niin helvetin pieni, minimaalinen todellisuus ja ohimenevä hetki, jotka kuitenkin merkitsee mulle kaikkea koska silloin maailma on rumalla tavallaan niin järisyttävän kaunis ja silloin tuntee elämän iholla niin kipeästi, että tekis mieli oksentaa pelkästä tuskaisesta mielihyvästä.
Jos ette ikinä tunne näin, säälin teitä. Toisaalta myös kadehdin,
koska joku kaunis päivä tästä tulee luultavasti mun swansong,
tällähetkellä se on lovesong, jonka voisin osoittaa ihmiselle jonka takia mussa elää vielä tunne niin vahvana että itkettää.
i love you !
